NITAN JA SANNIN SIVUT

Kääpiösnautseri on saksalainen rotu ja se on syntynyt risteyttämällä keskikokoisia snautsereita ja affenpinsereitä sekä myös muita pienempiä ns. pihakoiria. Aikoinaan Saksasta löytyi "karkeakarvaisia kääpiö- ja apinapinsereitä". Nykyisessä muodossaan kääpiösnautsereita on ollut Saksassa vuodesta 1910. Alkujaan väritys oli hyvin kirjavaa: keltainen, ruskea, black&tan , musta, harmaa ja bicolour. Nykyään Saksassa hyväksytyt värit ovat musta, pippuri&suola (harmaa), musta-hopea ja valkoinen. Kääpiösnautserista on tullut suosittu rotu monissa maissa ja sitä löytyy kaikista maanosista.

Kääpiösnautserin rotumääritelmä on kokoa lukuunottamatta sama kuin snautserin. Se on vahva, silti elegantti, neliömäinen temperamenttinen karkeakarvainen koira. Sillä on jalo pitkänomainen pää, tuuheat kulmakarvat ja parta, ilme on tarkkaavainen ja jopa röyhkeä. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset normaalit ja liikkeet maatavoittavat. Kääpiösnautserin värit Suomessa ovat musta, pippuri&suola(harmaa), musta-hopea ja valkoinen. Koko on 30-35 cm.

Kääpiösnautseri on älykäs ja temperamenttinen, reipas pieni koira, joka kaipaa tekemistä ja viihtyy lenkkipoluilla. "Sylikoiraksi" siitä ei ole, vaan ennemminkin aktiivisen ihmisen hyväksi toveriksi niin ulkoiluun kuin myös tottelevaisuus- ja agilitykilpailuihin. Pienestä koostaan huolimatta se on hyvä vahti, joka ei pelkää puolustaa isäntäänsä ja omaa reviiriään. Kokonsa ja luonteensa puolesta ihanteellinen seuralainen, joka on omistajalleen uskollinen.

Ensimmäiset kääpiösnautserit tuotiin Suomeen 1950-luvulla. Viime vuosiin saakka rodun kehitys on ollut tasaista, mutta nykyään rodun suosio on selvästi kasvussa. Sama trendi on havaittavissa myös monissa muissa maissa.

Kääpiösnautseri kuuluu trimmattaviin rotuihin ja sen turkki on nypittävä kahdesti vuodessa. Lisäksi "siistiminen" noin kahden kuukauden välein edesauttaa pitämään koiran ulkonäön rotumääritelmän mukaisena. Lisäksi näyttelyyn osallistuva koira on syytä "siistiä" noin viikkoa ennen näyttelyä. Trimmauksen pystyy oppimaan itsekin, mutta ainakin aluksi on parempi kääntyä kasvattajan tai ammattitaitoisen trimmaajan puoleen. Oikein trimmattu turkki on helppohoitoinen eikä siitä lähde karvoja.

Muut hoitotoimenpiteet supistuvat mahdolliseen pohjavillan kampaukseen sekä normaaliin turkinhoitoon (kampaus ja pesu tarvittaessa), hampaiden, silmien ja korvien puhdustukseen, kynsien leikkuuseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.                  Lähde: Suomen Kääpiösnautserikerho ry

VIRALLINEN ROTUMÄÄRITELMÄ

KÄÄPIÖSNAUTSERI (ZWERGSCHNAUZER)

Kerrottakoon aluksi, että aikaisemmin meiltä typistettiin häntä ja korvat, jos meille sellainen on tehty vuoden 2001 jälkeen, emme saa osallistua näyttelyihin Suomessa. Typistettyjä rotumme edustajia kuitenkin näkyy paljon katukuvassa, koska meitä tuodaan maista joissa typistys on sallittu.

Alkuperämaa: Saksa 

KÄYTTÖTARKOITUS: Koti- ja seurakoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Vuosisadan vaihteessa Frankfurt am Mainin alueella kääpiösnautseri alkoi kehittyä omaksi rodukseen. Sitä kutsuttiin vielä silloin karkeakarvaiseksi kääpiöpinseriksi. Erimuotoisten, -kokoisten ja -tyyppisten koirien sekä myös karkeiden, pehmeiden ja silkkisten karvanlaatujen kirjosta ei ollut helppoa jalostaa pientä koiraa, jolla olisi täysin suuremman veljensä snautserin ulkomuoto ja luonteenominaisuudet.

YLEISVAIKUTELMA: Pieni, voimakas, mieluummin tanakka kuin solakka, karkeakarvainen ja tyylikäs, snautserin pienoiskuva ilman kääpiömäisiä piirteitä.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Neliömäinen rakenne; säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin rungon pituus; pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen).

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Luonteenominaisuudet vastaavat snautserin luonnetta ja korostuvat pienessä koirassa temperamentikkaana käyttäytymisenä. Älykkyys, pelottomuus, sitkeys ja valppaus tekevät kääpiösnautserista miellyttävän koti-, vahti- ja seurakoiran, joka soveltuu pieneenkin asuntoon.

KALLO-OSA: Voimakas ja pitkä; niskakyhmy ei ole korostunut. Pään tulee olla suhteessa koiran vahvuuteen. Kallo on tasainen, poimuton ja yhdensuuntainen kuonon ylälinjan kanssa.

OTSAPENGER: Kulmakarvojen ansiosta otsapenger on selvästi erottuva.

KIRSU: Täyteläinen ja aina musta.

KUONO-OSA: Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.

HUULET: Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit.

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta liian kehittyneet poskipäät eivät saa vaikuttaa pään muotoon, joka parran kanssa muodostaa suorakaiteen.

SILMÄT: Keskikokoiset, soikeat, eteenpäin suuntautuneet, tummat ja ilmeeltään eloisat. Silmäluomet ovat tiiviit.

KORVAT: Taittokorvat; ylöskiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti, yhdenmukaisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla.

KAULA: Lihaksikas, kaunislinjainen, sulavasti säkään liittyvä ja tyvestään voimakas. Jalosti kaareutunut, tyylikäs ja koiran vahvuuteen sopiva. Kaulanahka on tiivis ja poimuton.

YLÄLINJA: Säästä lähtien loivasti taaksepäin laskeva.

SÄKÄ: Ylälinjan korkein kohta.

SELKÄ: Vahva, lyhyt ja tiivis.

LANNE: Lyhyt, vahva ja syvä. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä.

LANTIO: Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan.

RINTAKEHÄ: Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva.

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaartuvan linjan.

HÄNTÄ: Luonnollinen.

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora.

LAVAT: Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot, hyvin kulmautuneet ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden on noin 50°.

OLKAVARRET: Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 95 - 105°.

KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

KYYNÄRVARRET: Joka suunnasta katsottuna täysin suorat, vahvat ja lihaksikkaat.

RANTEET: Vahvat ja vakaat, eivät juurikaan kyynärvarsien rakenteesta erottuvat.

VÄLIKÄMMENET: Edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna hieman viistot, vahvat ja hieman joustavat.

KÄPÄLÄT: Lyhyet ja pyöreät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet (ns.kissankäpälät); kynnet ovat lyhyet ja tummat, päkiät kestävät.

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.

REIDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.

POLVET: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

SÄÄRET: Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin.

KINTEREET: Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

VÄLIJALAT: Lyhyet ja pystysuorat.

KÄPÄLÄT: Varpaat ovat lyhyet, kaareutuvat ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat lyhyet ja mustat.

LIIKKEET: Joustavat, tyylikkäät, ketterät, vapaat ja maatavoittavat. Etuaskel ulottuu mahdollisimman pitkälle eteen, takaraajan pitkä ja joustava askel mahdollistaa tarvittavan työntövoiman. Vastakkaisten puolien etu- ja takaraaja liikkuvat samanaikaisesti eteenpäin. Selkä, jänteet ja nivelet ovat kiinteät.

NAHKA: Kauttaaltaan tiivis.

KARVA: Karvan tulee olla jäykän karkeaa ja tiheää. Karvapeite koostuu tiiviistä aluskarvasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta, joka ei saa olla liian lyhyttä. Peitinkarva on karkeaa, riittävän pitkää, jotta oikea karvanlaatu voidaan todeta; ei pörröistä eikä laineikasta. Raajakarvat eivät aina ole aivan niin karkeita kuin rungossa. Otsassa ja korvissa karva on lyhyttä. Tyypillisinä tunnusmerkkeinä ovat hieman silmiä varjostavat tuuheat kulmakarvat ja parta, joka ei saa olla liian pehmeä.

- puhdas musta, jossa musta aluskarva

SÄKÄKORKEUS: Urokset ja nartut 30 - 35 cm.

PAINO: Urokset ja nartut noin 4,5 - 7 kg

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Raskas tai pyöreä kallo, otsarypyt; lyhyt, suippo tai kapea kuono-osa; tasapurenta; voimakkaasti esiintyöntyvät posket tai poskiluut; vaaleat, liian suuret tai pyöreät silmät; alaskiinnittyneet tai erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat; löysä kaulanahka, leuanaluspussit; kapea niska; liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; niskaa kohti kääntyvä hännäntyvi; pitkät käpälät; peitsaaminen; liian lyhyt, pitkä, pehmeä, laineikas, takkuinen tai silkkinen karva; ruskea aluskarva; pippuri & suola-värisillä tumma selkäjuova tai musta satula; mustahopea-värisillä riittämättömästi erottuvat värimerkit rinnassa; säkäkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:n asti.

VAKAVAT VIRHEET: Raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus; virheellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu); ulospäin kiertyvät kyynärpäät; niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; liian pitkä sääri; pihtikinttuisuus; liian matala kinner; valkoinen tai laikukas karva mustilla ja pippuri & suola-värisillä yksilöillä; kirjava väri musta-hopea-värisillä ja valkoisilla yksilöillä; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Kaikenlaiset epämuodostumat; puutteellinen rotutyyppi; purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta; karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet; yli 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

Lähde: Suomen Kennelliiton rotumääritelmät